Laihdutushistoria

Ajattelin hieman kertoa taustoja kahdesta aikaisemmasta kerrasta, kun olen laihduttanut (tai siis yrittänyt, koska nyt laihdutan taas :D).



Keväällä 2009 huomasin ensimmäisen kerran lihonneeni. Siis paisuneen kuin pullataikinan! Lähes 15kg oli ilmestynyt parissa vuodessa vatsan, reisien ja kasvojen seudulle. Syytän tästä silloista erittäin stressaavaa, mutta silti tappavan tylsää elämääni. Hain usein pikaruokaa (McDonald's, prkl!!), sillä ei kiinnostanut oikein mikään, eikä varsinkaan terveellisen ruoan laittaminen kotona. Kaikki vanhat vaatteet mahtuivat päälle (lue: jollain ihmeen konstilla sain itseni puserrettua niihin), mutta mikään niistä ei näyttänyt/tuntunut alkuunkaan hyvältä. Näin jälkeenpäin olen naureskellut itselleni, kun muistelen, miten makasin sängyssä ja kiskoin farkkuja jalkaani. Klassinen Bridget Jones-kohtaus. :D Ehkä sen olisi pitänyt soittaa jotain hälytyskelloja päässä, mutta kummasti ihminen tottuu käyttämään voimakeinoja pukeutumisessa ja välttelemään peilikuvan näkemistä! Ja ainahan voi ostaa isompia vaatteita. Kunnes ei enää tavallisesta kaupasta löydy omaa kokoa, ei edes alimmaiset farkkupinosta ole sopivaa kokoa...


Kesällä 2009 ne hälytyskellot sitten alkoi soida oikein kunnolla ja hankin itselleni koiran. Se oli ainut keino saada itseni lähtemään liikkeelle ja aloinkin kävelemään pitkiä lenkkejä. En ole koskaan harrastanut liikuntaa, enkä erityisemmin pitänyt siitä, kävely kuitenkin tuntui omalta jutultani (tai ainakin kaikista urheilulajeista vähiten vastenmieliseltä). Syksyllä 2009 jäin muutamaksi kuukaudeksi työttömäksi, jolloin pudotin eniten painoani. Söin pieniä annoksia ja kevyesti, keittoja ja kasvispitoisia ruokia (suklaa - ja myslipatukoita myös, hupsista). Nukuin pitkälle iltapäivään (heräsin vain aamulla viemään koiran ulos), koska ei ollut muuta tekemistä, joten päivään jäi vähemmän tunteja herkutteluun. Kävelin iltaisin kahdesta kolmeen tuntiin ulkona koiran kanssa.

Lähtöpainoni oli vuonna 2009 huimat 85kg (jota en voi edelleenkään uskoa todeksi). Vuoden 2009 lopussa erosin silloisesta avomiehestä (suurin syy stressiin) ja samalla huomasin painoni pudonneen runsaasti. Vaaka näytti silloin n. 72kg. Olin päässyt siihen optimaaliseen "omaan painooni", siihen josta lähdettiin ja johon vaaka tuntuu nykypäivänäkin aina vaan palaavan. Olin erittäin tyytyväinen ja paljon itsevarmempi, vanhat vaatteet istuivat paremmin ja halusin palata takaisin sosiaaliseen elämään. Keväällä 2010 tapasin J:n, ja pysyin pitkään samoissa mitoissa. Vaaka heilahteli 70 ja 73kg:n välillä, mutta mitään dramaattista muutosta painossa ei tapahtunut, vaikka söin usein epäterveellisesti (sillä tavalla kun J syö nykyään ja on aina syönyt: roiskeläppiä, lihapiirakoita, pizzaa, hamppareita... eikä missään tapauksessa, edes ase ohimolla, yhtäkään rehua!!) ja olin limujen suurkuluttaja (syytän tästä myös J:tä, koska se aina toi kokista jääkaappiin :D).

Keväällä 2011 sain päähänpiston kokeilla karppaamista. Diettinä (tai elämäntapana) varmasti toimiva, siis niille jotka osaavat noudattaa ja soveltaa sitä itselleen sopivaksi. Minäpä en osannut, menin kaloreista ihan sekaisin ja tajusin jossain kohdassa syöneeni viimeisen puoli vuotta vain 400-700kcal päivässä. Paino tosin putosi mukavasti reilu kuusi kiloa ja pääsin lähes ihannepainooni, 65 kiloon. Se oli mahtavaa, sain kommentteja hoikistumisesta, mua jopa kutsuttiin pieneksi!

Se siis oli mahtavaa, siitä pääsemmekin nykyiseen painooni, joka poukkoilee jälleen kerran 72 ja 75kg välillä. Kaikki "karppaamalla" pudotettu paino on saavutettu takaisin, korkojen kera!

Tällä hetkellä painan 73kg, olen 166,5cm pitkä ja painoindeksini on 26,3.